Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Marraskuun pimeyteen pilkahti uudenlaista valoa Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella –hankkeen käynnistyessä. Kyseessä on yhdessäluomisen kehittämisotteeseen perustuva palvelumuotoiluhanke, jossa keskitytään työn tuunaamiseen ja tulevaisuuden taitojen vahvistamiseen ja kehitetään niitä mahdollistava palvelutuote ja työkirja. Kirjoitamme matkan varrella blogia, jossa kuvaamme yhteisen ajattelumme kehittymistä ja matkan varrella syntyviä tulevaisuuden oivalluksia.

Yhdessäluomisen otteessa työskennellään kysymysten kautta. Hankkeen käynnistyessä lähdimme työryhmän kunkin jäsenen omien kysymysten kautta tutkimaan, millainen kysymys voisi mielekkäästi jäsentää koko ryhmämme työskentelyä. Merkityskeskustelun kautta yhteiseksi kysymykseksemme hahmottui: Miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?

Mutta mitä tarkoittaa kysymyksemme ydinkäsite, toimijuus? Miltä se näyttää arjessa? Miten toimijuutta voidaan hahmottaa ja vahvistaa? Entä mitä erityistä on tietoisessa toimijuudessa? Näitä kysymyksiä pohdin seuraavaksi.

 

 

Yksilön ja ympäristön suhde

Toimijuuden käsitteeseen kiteytyy yksilön ja hänen ympäristönsä välinen suhde. Kukaan ei elä elämäänsä tyhjiössä, vaan ympäristö ja sen käytännöt sekä rajaavat että mahdollistavat yksilön toimintaa. Toimijuus tarkoittaa yksilön tai joskus yhteisönkin toimintamahdollisuuksia näiden kulttuuristen ja yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa.

Joissakin olosuhteissa yksilö saattaa olla täysin käytäntöjen armoilla, kun taas toisessa tilanteessa hänelle syntyy tilaa toimia ja tehdä tietoisia valintoja. Kukaan ei silti ole kaikkivoipa siinä merkityksessä, että voisi määritellä elämänsä olosuhteet täysin uudelleen. Yksilön toimijuutta voidaan kuitenkin vahvistaa luomalla käytänteitä, jotka tukevat ihmisten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi työyhteisöissä voidaan yhdessä rakentaa vapautta, luottamusta ja avointa vuorovaikutusta edistäviä toimintatapoja.

 

Pieni suuri toimijuus

Usein toimijuus ymmärretään yksilön aktiivisina tekoina, osallistumisena ja vaikuttamisena omaan elämäänsä tai ympäristöönsä. Esimerkiksi työn mielekkyyteen keskittyvässä tutkimuksessamme toimijuus määrittyy yksilön vaikutusmahdollisuuksiksi omaan työhönsä, sen sisältöihin, tekemisen tapoihin ja olosuhteisiin (Henttonen & LaPointe 2015). Vahva tunne toimijuudesta synnyttää mielekkyyden kokemuksia: työ koetaan sitä mielekkäämmäksi, mitä enemmän siihen koetaan vaikutusmahdollisuuksia. Vaikutusmahdollisuuksien kautta syntyvä mielekkyyden tunne kohentaa sekä työn laatua ja vaikuttavuutta että työhyvinvointia ja työhön sitoutumista.

Laajemmin ajateltuna toimijuus merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämänkulkuun, tehtyihin valintoihin ja tavoiteltuihin päämääriin, ja siten oman identiteetin rakentumiseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olosuhteista riippuen toimijuus voi olla muutakin kuin aktiivisia tekoja. Se voi näyttäytyä myös hiljaisuutena, vetäytymisenä, kieltäytymisenä tai vastarintana. Toimijuus voi siis olla hyvin pientä tai arkista, esimerkiksi sopeutumista, sietämistä tai sinnittelyä arjessa. Moni sinnittelee vaikkapa huonossa työyhteisössä, kanavoiden energiaansa sinne, mihin se puristavien käytäntöjen puitteissa on mahdollista.

Yksilön toimijuuden ohella toimijuus voi olla luonteeltaan yhteisöllistä. Yhteisöllinen toimijuus tarkoittaa kaikenlaisia yhteisiä pyrkimyksiä maailman parantamiseksi ja muutoksen aikaansaamiseksi yhteiskunnallisissa rakenteissa ja instituutioissa. Tätä tehdään niin politiikassa, järjestöissä kuin muissakin yhteiskunnallisia päämääriä tavoittelevissa organisaatioissa.

 

Tietoinen toimijuus 

Meidän keskeinen kysymyksemme muodostui tietoisen toimijuuden ympärille. Tarkoittaako tämä, että tietoinen toimijuus on jokin erityinen toimijuuden laji? Ei niinkään, vaan kyse on toimijuuteen liittyvän moraalisen ulottuvuuden korostamisesta.

Elisa Aaltola (2017) kuvaa moraalista toimijuutta kykynä olla toisen yksilön tai ympäristön arvon ymmärtävä ja teoissaan niitä kunnioittava olento. Moraalinen toimija huomioi muiden näkökulmat ja hyvinvoinnin silloinkin, kun siitä ei ole hänelle hyötyä. Moraalinen toimijuus edellyttää osallisuustajua, jonka Kai Alhanen (2016) kuvaa tulevaisuuden kansalaishyveenä. Osallisuustaju on ihmisen kykyä hahmottaa itsensä osana laajaa sosiaalisten ja ekologisten suhteiden kokonaisuutta. Sen ytimessä on yksilön ymmärrys siitä, mitkä asiat vaikuttavat häneen ja mihin hän itse puolestaan vaikuttaa. Kuinka omat tekoni ja yhteisöni vaikuttavat muihin yhteisöihin ja niiden elinympäristöihin, ja miten puolestaan muiden yksilöiden ja yhteisöjen teot vaikuttavat minuun ja minun ympäristöihini?

Tällaisen hyvää yhteiselämää tavoittelevan tietoisen toimijuuden syntyminen ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää tukea ja sen vaatimia taitoja kehittää yksilöiden eri elämänvaiheissa kouluissa, työyhteisöissä ja muilla kansalaisuuden kentillä (Alhanen 2016). Tämä on myös Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen päämäärä. Hankkeessa pääsemme yhdessä pohtimaan ja kokeilemaan, miten voisimme kehittää omia (työ)yhteisöjämme vaalimaan ja kasvattamaan tulevaisuuden tietoisia toimijoita.

 

Tietoinen aloituspiste

Yhdessäluova vuorovaikutus synnyttää tilan, jossa tullaan tietoiseksi toiminnasta ja sen päämääristä, vapaudutaan ajatuksista ja käytännöistä jotka eivät enää palvele näitä päämääriä, ja luodaan tietoisesti kunkin yksilön tai yhteisön arvojen mukaista tulevaisuutta.

Tällaisen tietoisen aloituspisteen synnyttäminen vaatii pysähtymistä ja omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden tiedostamista. Itselleni haasteellista oli luopua tavoitteellisesta ajattelusta, jossa määritellään mitä hankkeessa tulisi saada aikaan, ja luottaa siihen, että yhdessäluova prosessi ohjaa meidät oikealle polulle. Yhdessä ajattelu ja dialogiin virittyminen on perinteistä, interventioihin perustuvaa kehittämistoimintaa mutkikkaampaa, mutta toimii tilana tulevaisuuden taitojen kehittymiselle meissä ja yhteisöissämme.

 

Mikä voisi olla sinun tietoinen aloituspisteesi tulevaisuuden tietoisen toimijuuden ja siihen liittyvien taitojen kehittämiselle?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

 

Lähteet:

Aaltola, Elisa & Keto, Sami (2017). Empatia – Myötäelämisen tiede. Into Kustannus, Helsinki.

Alhanen, Kai (2016). Dialogi demokratiassa. Gaudeamus, Helsinki.

Henttonen, Elina & LaPointe, Kirsi (2015). Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus, Helsinki.

3 Responses

  1. Outi Sivonen

    Tämä työskentely on saanut itsessä liikkeelle mielenkiintoisen tarkastelen joka liittyy aikaan. Olen joutunut pohtimaan ehkäpä omana tietoisena aloituspisteenä sitä, miksi itselleni on vaikea luopua nopeista tuloksista ja toisaalta luottaa yhdessätekemiseen ilman kontrollintarvetta. Omien orientaatioiden tarkkailu arjessa on saanut myös huomaamaan kuinka automaattista oma toiminta usein on.

  2. Tietoista aloituspistettä tarvitaan kaikessa. Kuten Outi kertoo työelämän kiirekulttuurissa on vaikeaa luopua nopeista tuloksista, vaikka tietääkin, että ne tulevat vanhoista ajattelu- ja toimintamalleista. Miksi haluamme hallita kaikkea? Miksi pysähtyminen on niin vaikeaa? Viime perjantaina sain olla luomassa uutta aloituspistettä hankkeelle, jossa virkamiehet kuuntelevat sydämen rohkeutta työssään. He haluavat mahdollistaa työn syvempää merkityksellisyyttä, ja olla luomassa uutta ei-tietämisen tilasta käsin. Sielläkin kohtasimme haasteen, miten olla jonkin aivan uuden äärellä. Sehän on hämmentävää, kun avautuukin jotain tulevaisuudesta käsin, jotain mitä emme vielä tunne. Yksi pari sanoitti sen ”uudestisyntymisen laaduksi”. Miten mahdollistamme uudestisyntymää? Sitä todella tarvitaan työelämässä, jossa on paljon kuolleelta tuntuvia toimintatapoja? Voisimmeko antaa sellaisten käytänteiden, joissa ei ole enää mitään ”elävää” kuolla? Vaikkapa arvot tai strategiat jotka maistuvat paperisilta tai sähköisiltä;-) Se mikä on elävää meissä, on hieno pohja tietoiselle aloituspisteelle.

  3. Keskeistä tietoisen toimijuuden ytimessä on avoimuus ja kyky päästä irti – uskomuksista, tavoista toimia ja ajatella ja odotuksista. Miten kohdata elämää uutena joka hetki? Miten sisäistää että synnyn uudestaan monta kertaa elämässäni, ja että aikaisemmat kokemukset eivät määritä minua? Aloituspiste voi olla jokapäiväinen harjoitus, miten toimia niin että olen yhteydessä elämään ja sen luovaan virtaan minussa? Kenen kanssa voi luoda vapaasti palvellen yhteistä kokonaisuutta kaikkien parhaaksi?
    Irtipäästäminen voi olla haasteellista, jos emme uskalla olla tietämättömyyden tilassa. Harjoittelen sitä tietoisesti, ja kuulostaa upealta että suomalaisessa työ-elämässä harjoitetaan tietämättömyyttä. Siitä voi taas syntyä jotain ihmeellisen uutta.

Leave a Reply