Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella

Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella

Mistä palvelukonseptissa on kyse?

Työsuojelurahaston rahoittaman Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotteistettiin asiakaslähtöinen, tietoista toimijuutta ja uusia ajattelu- ja toimintatapoja suomalaisissa työyhteisöissä mahdollistava palvelukonsepti. Palvelukonseptin ytimessä on tietoinen läsnäolon harjoittaminen ja yhteisöllinen vastuunotto siitä, millaista työyhteisöä ollaan luomassa. Se pohjautuu yhdessäluomisen kehittämisotteeseen, jossa vahvistetaan yksilön ja työyhteisön itseohjautuvuutta ja mahdollistetaan aktiivista toimijuutta suhteessa ympäristön muutoksiin ja haasteisiin. Samalla vahvistetaan tiimin, työyhteisön ja/tai organisaation yhteistä kykyä suunnata yhdessä tulevaisuuteen.

Palvelukonsepti sopii erityisesti asiantuntijaorganisaatioihin. Sitä voi hyödyntää toimintakulttuurin uudistamisessa, osaamisen ja johtamisen kehittämisessä, tiimien toiminnan kehittämisessä, yhteisen työn päämäärien uudelleensuuntaamisessa sekä työhyvinvoinnin ja kasvun tukemisessa. Palvelukonsepti vahvistaa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä ja parantaa siten työhyvinvointia ja työn vaikuttavuutta.

Palvelukonseptin ajallinen laajuus on noin kuusi kuukautta. Työskentely on jäsennetty neljään yhteiseen työpajaan, joiden välissä reflektoidaan toteutunutta työskentelyä ja suunnitellaan tulevaa sekä harjoitetaan tulevaisuuden taitoja arjessa työkirjan avulla. Osallistujat ovat koko prosessin ajan vuorovaikutuksessa toisiinsa ja oppivat kytkeytymään itseen, toisiin ja ympäristöön uudella tavalla, koaktiivisesti.

Palvelukonseptin käyttöönotto vaatii asiakasorganisaatioilta halua tehdä tilaa yhdessäluomiselle ja -kehittelylle, sekä valmiutta sitoutua yhdessä oppimiseen. Prosessia vetävät koulutetut yhdessäluomisen mahdollistajat, joiden työpareiksi valitaan organisaatioista sisäiset mahdollistajat, jotka saavat räätälöityä tukea ja valmennusta rooliinsa. Työparityöskentely tukee tietoisen toimijuuden ja tulevaisuuden taitojen harjoittamista myös palveluprosessin päättymisen jälkeen ja vahvistaa organisaatioiden oma osaamista ja prosessin vaikuttavuutta.

Yhteiskehittely

Tulevaisuuden työelämässä ja työyhteisöissä tarvitaan palvelukonseptin mahdollistamia osallisuuden ja yhdessäluomisen taitoja. Myös palvelukonseptin yhteiskehittely toteutui yhdessäluovana palvelumuotoiluna, jossa keskityttiin sekä syntyvään palvelukonseptiin että työryhmän keskinäiseen vuorovaikutukseen, tietoiseen toimintatapojen reflektioon ja uudistumiseen. Käytännössä yhteiskehittely tapahtui työpajoissa, joissa perehdyttiin yhdessäluovaan palvelumuotoiluun, rakennettiin työskentelyä ohjaavat kysymykset ja arvokompassi, tunnistettiin ja harjoitettiin tulevaisuuden taitoja, kiteytettiin palvelukonsepti ja valmisteltiin sen soveltamista asiakasorganisaatioissa. Työpajojen välillä testattiin Tulevaisuuden taidot –työkirjan harjoituksia ja reflektoitiin yhteiskehittelyryhmän toimintaa ja syntyviä tulevaisuuden taitoja työpareittain.

Yhteiskehittelyyn osallistuivat Terhi Takanen (CoCreators), Teila Tanner-Heikkilä (Valmennus Vuosikello), Elina Henttonen (Valtaamo), Heljä Ora (MacMentor), Marika Laaksonen (Telia), Mika Kantonen (Telia), Outi Sivonen (Finnair) ja Pilvi Pellikka (Valtiovarainministeriö). Työryhmässä yhdistyi ainutlaatuisella tavalla kokemus työelämän muutoksesta, organisaatioiden kehittämisestä ja esimiestyöstä, työelämän tutkimuksesta sekä yhdessäluomisen otteen harjoittamisesta. Yhteiskehittelyryhmän keskeisinä osallistujina toimivat tuotetta myöhemmin hyödyntävien organisaatioiden edustajat. Näin asiakasnäkökulma oli prosessissa edustettuna alusta lähtien ja palvelukonsepti voitiin muotoilla juuri näiden organisaatioiden tarpeita vastaavaksi. Ensivaiheessa palvelukonsepti otetaankin käyttöön juuri sen yhteiskehittelyssä mukana olleissa organisaatioissa.

Kiinnostuitko?

Palvelutuotteeseen ja yhteiskehittelyryhmän toimintaan voi perehtyä tarkemmin lukemalla hankkeen loppuraportin. Tunnelmia matkan varrelta löydät näistä jutuista:

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen: sisäisten tilojen havainnointi

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

Hankkeesta ja palvelutuotteesta lisätietoja antavat:

Terhi Takanen, CoCreators Oy, 0400 775 508, terhi.takanen@cocreators.fi

Teila Tanner-Heikkilä, Valmennus Vuosikello Ky, 040 588 9454, teila@valmennusvuosikello.fi

***

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistui Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Kuvat: Pixabay.com

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Mitä ovat tulevaisuuden taidot?

”Rohkeus ja kokeileminen. Näitä kahta tulevaisuuden taitoa juuri minä tarvitsen tällä hetkellä töissä. Työssäni keskeisessä roolissa on organisaation valmistaminen tulevaan. Olin silti unohtanut ne tärkeimmät asiat, jotka auttaisivat minua tässä työssä: luottamuksen itseeni ja intuitiooni sekä rohkeuden kokeilla.

Kokeilin siis seuraavaa: jos minulla oli ajatus, luotin siihen, että se on sanoittamisen arvoinen ja voi luoda organisaatiossa jotain uutta, jonka varaan voidaan yhdessä rakentaa. Aloin rohkeasti sanoittaa ajatuksiani, vaikka en ollut täysin varma olivatko ne valmiita tai omasta mielestänikään merkittäviä. Yllätyin, että moni muukin ajattelee kuten minä ja haluaa kokeilla ajatuksiaan käytännössä.”

Näin kuvaa yksi Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen osallistujista omia tulevaisuuden taitojaan: rohkeutta ja kokeilemista. Tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi ryhmässä nousivat myös erilaiset dialogi- ja tunnetaidot, erityisesti kyky pysähtymiseen ja läsnäoloon, kuunteluun ja kohtaamiseen sekä taito kytkeytyä itseen ja toisiin:

”Olen havainnut hankkeen aikana, kuinka suuri merkitys vuorovaikutuksella, luottamuksella ja avoimuudella on siihen, miten tiimi toimii, kohtaa ja kehittää asioita yhdessä. Se mitä yhteisestä tekemisestä kiteytyy, on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme kuunnella ja olla läsnä niin itselle kuin toisille.”

Tulevaisuuden työssä ja työelämässä tarvitaan juuri tällaisia yhteisöllisiä metataitoja, eli yhdessä tekemiseen liittyviä valmiuksia ja työn tekemisen tapoja. Nämä taidot eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat sekä pysähtymistä ja vanhoista tavoista irtipäästämistä että kohtaamista ja yhteistä tilaa.

Miten tulevaisuuden taidot syntyvät?

Jokaisessa työssä ja tiimissä tarvitaan omanlaisiaan taitoja, jotka vastaavat kyseisen työn tai työyhteisön tarkoitukseen ja päämääriin. Omassa tiimissämme eli hankeryhmässä lähdimme etsimään meille olennaisia taitoja rakentamalla yhteisen arvokompassin. Kompassin ytimeen kirjasimme jo aiemmin luomamme, työskentelyämme ohjaavan kysymyksen: miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?. Kompassin ilmansuunniksi taas valikoitui neljä työskentelymme kannalta keskeistä taitoa:

  • kohtaaminen – kohtaammeko itsemme ja toisemme tietoisesti?
  • intuitiivinen ajattelu – uskallammeko tietää ja ei-tietää?
  • yhdessäluominen – mitä syntyy yhteisestä luottamuksesta?
  • kiteyttävä työstäminen – kiteytyykö työssämme korkein mahdollinen?

Seuraavaksi tutkimme, miten kukin taito näkyy tai toteutuu erilaisissa arjen tilanteissa ja työssä. Entä kuinka työskentely muuttuu, kun taidon tuo siihen tietoisesti? Ensin jokainen meistä valitsi tietoisesti yhden taidon, jota pyrkii harjoittamaan, ja ehkä myös tilanteen, johon sen tuo. Joku päätti, että harjoittaa kohtaamisen voimaa jokaisen päivän ensimmäisessä tapaamisessa. Toinen muisti harvoin suunnitella taidon harjoittamista ennalta, mutta tarttui toimeen lennosta esimerkiksi syventämällä kuuntelua ja kohtaamista keskellä vuorovaikutustilannetta.

Harjoituksen haastavampi muoto oli harjoittaa kahta (tai useampaa) taitoa yhdessä ja tutkia, mitä uutta niiden välisestä jännitteestä syntyy. Kohtaamisen ja intuitiivisen ajattelun taitojen yhteispeli auttoi luopumaan liiallisesta kontrollista ja tavoitehakuisuudesta ja tuotti uskallusta olla läsnä tässä ja nyt. Kiteyttävä työstämisen ja intuitiivisen ajattelun taidot saattoivat puolestaan yhdistyä näin:

”Oivalsin, että kiteyttävän työstämisen ei tarvitse olla kokoonpuristavaa älyllistä pähkäilyä. Jos vain kiteyttää ja kiteyttää, kuivuu juttu kasaan. Olen voinut vapautua aiemmin syntyneistä toimintatavoistani, joissa älyllisyys ylikorostuu. Kiteyttämisessä voi käyttää eri tietämisen tapoja: miten keho kiteyttäisi tämän liikkeeksi, eleeksi? Miten intuitio syntyisi kuvaksi, muodoksi tai kuvioksi?”

Lopuksi – ja aluksi

”On tuntunut siltä, että olemme saaneet paljon aikaan lyhyessä ajassa. Tekemisestä on puuttunut pakko ja puurtaminen. Aivan kuin olisin ollut tutkimusmatkalla, josta on avautunut uusia kerroksia itsestäni, yhteistyön muodoista ja yhdessä oppimisesta. Ja siinä rinnalla on syntynyt uusia tulevaisuuden taitoja!”

Tähän lausahdukseen kiteytyy yhteisen työskentelymme henki. Tekemistä on luonnehtinut oivaltava keveys ja luottamus yhdessäluomisen voimaan. Vaikka hankkeen ensimmäinen vaihe, eli palvelukonseptin tuotteistus ja siihen liittyvän työkirjan pilotointi on nyt loppusuoralla, niin oikeastaan olemme vasta aloittamassa. Seuraavaksi palvelukonseptia kokeillaan tositoimissa eli kahdessa sen rakentamisessa mukana olleessa organisaatiossa. Palvelukonseptista ja sen soveltamisesta kerromme lisää seuraavissa blogeissa.

Millaisia tulevaisuuden taitoja sinun työssäsi syntyy tässä ja nyt?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen: sisäisten tilojen havainnointi

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen

Sisäisten tilojen havainnointi

Yhdessäluovalla palvelumuotoilulla on eräs erityinen piirre, johon pääsemme tutustumaan Tulevaisuuden Taitoja Yhdessäluomisen Otteella -hankkeessa. Sen lisäksi, että muotoilemme tietoista toimijuutta mahdollistavaa palvelukonseptia, keskitymme myös omaan kasvuumme. Taustalla on ajatus siitä, että meidän on itse jatkuvasti uudistuttava voidaksemme luoda jotakin tulevaisuuden tarpeisiin vastaavaa.

Siksi ensimmäinen askeleemme kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta oli pyrkiä tulemaan tietoiseksi, kuinka omat sisäiset tilamme eli moodit vaikuttavat meihin, ihmisiin ympärillämme ja työhömme. Teila Tanner ja Terhi Takanen valmistelivat harjoituksen, jossa tehtävänä oli tunnistaa erilaisia moodeja itsessämme ja havainnoida, miten ja milloin toimimme niiden mukaisesti. Näin pääsimme arjen tasolla tutkimaan, miten tietoinen toimijuus meissä syntyy ja miten harjoitamme sitä erilaisissa kohtaamisissa ja tilanteissa. Samalla kokeilemme ja kehitämme tämänkaltaisille harjoitteille rakentuvaa, palvelutuotteen osaksi tulevaa Tulevaisuuden Taitoja –työkirjaa.

Reaktiivisuus

Reaktiivisuus on vaistomaista toimijuutta, jossa olosuhteet ja niihin liittyvät voimat ohjaavat meitä. Reaktiivisessa moodissa ihminen ärsyyntyy, turhautuu, hermostuu, tympääntyy, stressaantuu, raivostuu, torjuu, välttelee tai vetäytyy. Hän kokee joko taistelevansa olosuhteita vastaan tai joutuvansa niiden uhriksi. Jatkuvassa reaktiivisessa moodissa työstä tai elämästä tulee yhtä tulipalojen sammuttelua. Harjoituksen myötä huomasin itsekin toimivani arjessa jatkuvasti reaktiivisesti: sadatellessani liian aikaisin soivaa herätyskelloa, ärähtäessäni ruokapöydässä pelleileville lapsille ja turhautuessani jatkuviin työni keskeytyksiin. Ryhmämme jäsenet kokivat reaktiivisuuden vahvistuvan erityisesti tilanteissa, joissa koettiin epävarmuutta ja tarvetta puolustaa omaa kantaa ja vakuuttaa muut siitä. Paikoin reaktiivisuus on toki tarpeellista ja suojaa meitä. Tiedostamalla reaktiot ja niiden syntymekanismit voidaan kuitenkin toimia toisin tilanteissa, jossa reaktiivisuus kuormittaa meitä tai ympäristöämme.

Proaktiivisuus

Proaktiivisuus on toimijuutta, jossa yksilö pyrkii hallitsemaan häneen vaikuttavia voimia ja olosuhteita. Proaktiivisuuteen liittyy tarve ennakoida, hallita ja kontrolloida, viedä asioita eteenpäin ja saada aikaan. Mitä kiireisempi päivä, sitä proaktiivisemmaksi muutun. Keskityn, tunnen itseni tehokkaaksi ja saan aikaan. Lasten kuskaukset, itsenäisyyspäivän illallisvalmistelut ja treenit juoksuportaissa vedän läpi tehokkaasti ja ajallaan, proaktiivisesti suorittaen. Kurjatkin hommat hoituvat, kun ne nyt vaan on pakko tehdä. Mutta olenko läsnä siinä mitä teen? Kysynkö miksi?

Koaktiivisuus

Koaktiivisuus on tietoista toimijuutta, jossa yksilöllä on hyvä suhde itseen ja muihin. Sitä luonnehtii merkityksellisyyden tunne, yhdessäluova vuorovaikutus, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus, yhteyden tunne itseen ja ympäristöön ja erilaisten vastakkainasettelujen ylittäminen. Koaktiivisessa moodissa asiat virtaavat ja hallinnan ja hallitsemattomuuden tunteet ovat tasapainossa keskenään. Koaktiivisen moodin tavoittaminen arjen paineissa ei aina ole helppoa, mutta omia sisäisiä tiloja tunnistamalla sitä kohti on helpompi pyrkiä. Koaktiivisuutta voi kokea yksinkin, esimerkiksi harjoitettaessa meditaatiota. Tila voidaan saavuttaa myös kahdenvälisissä kohtaamisissa tai ryhmien vuorovaikutuksessa, mutta se vaatii tietoista läsnäoloa ja dialogisuutta. Omat kokemukseni koaktiivisista ryhmätilanteista ovat syntyneet koulutusryhmässä, jossa olen koko syksyn tietoisesti harjoitellut kuuntelun ja kohtaamisen kaltaisia dialogitaitoja.

Tietoinen toimija meissä

Mikään sisäinen tila ei ole toista arvokkaampi, vaan niitä kaikkia tarvitaan. Aika ajoin on silti hyödyllistä pysähtyä pohtimaan, mistä käsin reaktiivisuuden, proaktiivisuuden ja koaktiivisuuden jatkumoa toimii. Havainnoimalla erilaisia arkisia tilanteita näiden kolmen sisäisen tilan näkökulmasta on mahdollista löytää kunkin omia, toistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Omalla kohdallani tietoisuus esimerkiksi reaktiivisesti toiminnasta syntyi ensin jälkikäteen: no tulipas hermostuttua turhasta. Seuraavaksi aloin tunnistaa reaktiivisen reaktion sen aikana: jaahas, tässä minä nyt korotan ääntäni lapsille. Melko nopeasti opin myös ennakoimaan ja siten vapautumaan joistakin reaktioista.

Vapautuminen onkin yksi tietoisen toimijuuden harjoittamisen ydintaidoista. Työryhmässä pyrimme erittelemään tunnistamamme reaktiiviset, proaktiiviset ja koaktiiviset tilanteet niiden herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin, tunteisiin liittyviin tarpeisiin ja kehotuntemuksiin. Koimme tarvetta tulla arvostetuksi, saada apua, levätä ja tehdä levollisesti. Samaan aikaan halusimme vapautua suorittamisen, hallinnan ja syyllisyyden tunteista. Minulle tärkeä oivallus oli, että vapautuminen ei välttämättä tarkoita jostakin asiasta luopumista, vaan uuden suhteen luomista siihen.

Vapaudesta, ei velvollisuudesta käsin

Tietoisessa toimijuudessa on myös kääntöpuolensa. Kun arki on täynnä erilaisia vaateita, niin vieläkö tässä pitäisi ruveta itseään tarkkailemaan? Ryhmässä moni koki haasteekseen ylivastuullisuuden ja pahimmassa tapauksessa velvollisuudesta käsin tehty itsensä tarkkailu vain pahentaa tätä kuormaa. Tällöin on hyväksyttävä, että tiedostaminen on ja saa olla rajallista ja episodimaista. On hyväksyttävä, että sisäisen tilat ja reaktiot liittyvät vahvasti siihen ajan hetkeen, jossa kukin elämäänsä elää. Ja ymmärrettävä, että tietoisen toimijuuden harjoittelu ja harjoittaminen vapaudesta käsin vaatii armollisuutta, hyväksyntää ja keskeneräisyyden sietämistä – itsessä ja muissa.

 

Mikä auttaisi sinua tunnistamaan ja tiedostamaan omia sisäisiä tilojasi ja reaktioitasi erilaisissa arjen tilanteissa?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Marraskuun pimeyteen pilkahti uudenlaista valoa Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella –hankkeen käynnistyessä. Kyseessä on yhdessäluomisen kehittämisotteeseen perustuva palvelumuotoiluhanke, jossa keskitytään työn tuunaamiseen ja tulevaisuuden taitojen vahvistamiseen ja kehitetään niitä mahdollistava palvelutuote ja työkirja. Kirjoitamme matkan varrella blogia, jossa kuvaamme yhteisen ajattelumme kehittymistä ja matkan varrella syntyviä tulevaisuuden oivalluksia.

Yhdessäluomisen otteessa työskennellään kysymysten kautta. Hankkeen käynnistyessä lähdimme työryhmän kunkin jäsenen omien kysymysten kautta tutkimaan, millainen kysymys voisi mielekkäästi jäsentää koko ryhmämme työskentelyä. Merkityskeskustelun kautta yhteiseksi kysymykseksemme hahmottui: Miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?

Mutta mitä tarkoittaa kysymyksemme ydinkäsite, toimijuus? Miltä se näyttää arjessa? Miten toimijuutta voidaan hahmottaa ja vahvistaa? Entä mitä erityistä on tietoisessa toimijuudessa? Näitä kysymyksiä pohdin seuraavaksi.

 

 

Yksilön ja ympäristön suhde

Toimijuuden käsitteeseen kiteytyy yksilön ja hänen ympäristönsä välinen suhde. Kukaan ei elä elämäänsä tyhjiössä, vaan ympäristö ja sen käytännöt sekä rajaavat että mahdollistavat yksilön toimintaa. Toimijuus tarkoittaa yksilön tai joskus yhteisönkin toimintamahdollisuuksia näiden kulttuuristen ja yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa.

Joissakin olosuhteissa yksilö saattaa olla täysin käytäntöjen armoilla, kun taas toisessa tilanteessa hänelle syntyy tilaa toimia ja tehdä tietoisia valintoja. Kukaan ei silti ole kaikkivoipa siinä merkityksessä, että voisi määritellä elämänsä olosuhteet täysin uudelleen. Yksilön toimijuutta voidaan kuitenkin vahvistaa luomalla käytänteitä, jotka tukevat ihmisten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi työyhteisöissä voidaan yhdessä rakentaa vapautta, luottamusta ja avointa vuorovaikutusta edistäviä toimintatapoja.

 

Pieni suuri toimijuus

Usein toimijuus ymmärretään yksilön aktiivisina tekoina, osallistumisena ja vaikuttamisena omaan elämäänsä tai ympäristöönsä. Esimerkiksi työn mielekkyyteen keskittyvässä tutkimuksessamme toimijuus määrittyy yksilön vaikutusmahdollisuuksiksi omaan työhönsä, sen sisältöihin, tekemisen tapoihin ja olosuhteisiin (Henttonen & LaPointe 2015). Vahva tunne toimijuudesta synnyttää mielekkyyden kokemuksia: työ koetaan sitä mielekkäämmäksi, mitä enemmän siihen koetaan vaikutusmahdollisuuksia. Vaikutusmahdollisuuksien kautta syntyvä mielekkyyden tunne kohentaa sekä työn laatua ja vaikuttavuutta että työhyvinvointia ja työhön sitoutumista.

Laajemmin ajateltuna toimijuus merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämänkulkuun, tehtyihin valintoihin ja tavoiteltuihin päämääriin, ja siten oman identiteetin rakentumiseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olosuhteista riippuen toimijuus voi olla muutakin kuin aktiivisia tekoja. Se voi näyttäytyä myös hiljaisuutena, vetäytymisenä, kieltäytymisenä tai vastarintana. Toimijuus voi siis olla hyvin pientä tai arkista, esimerkiksi sopeutumista, sietämistä tai sinnittelyä arjessa. Moni sinnittelee vaikkapa huonossa työyhteisössä, kanavoiden energiaansa sinne, mihin se puristavien käytäntöjen puitteissa on mahdollista.

Yksilön toimijuuden ohella toimijuus voi olla luonteeltaan yhteisöllistä. Yhteisöllinen toimijuus tarkoittaa kaikenlaisia yhteisiä pyrkimyksiä maailman parantamiseksi ja muutoksen aikaansaamiseksi yhteiskunnallisissa rakenteissa ja instituutioissa. Tätä tehdään niin politiikassa, järjestöissä kuin muissakin yhteiskunnallisia päämääriä tavoittelevissa organisaatioissa.

 

Tietoinen toimijuus 

Meidän keskeinen kysymyksemme muodostui tietoisen toimijuuden ympärille. Tarkoittaako tämä, että tietoinen toimijuus on jokin erityinen toimijuuden laji? Ei niinkään, vaan kyse on toimijuuteen liittyvän moraalisen ulottuvuuden korostamisesta.

Elisa Aaltola (2017) kuvaa moraalista toimijuutta kykynä olla toisen yksilön tai ympäristön arvon ymmärtävä ja teoissaan niitä kunnioittava olento. Moraalinen toimija huomioi muiden näkökulmat ja hyvinvoinnin silloinkin, kun siitä ei ole hänelle hyötyä. Moraalinen toimijuus edellyttää osallisuustajua, jonka Kai Alhanen (2016) kuvaa tulevaisuuden kansalaishyveenä. Osallisuustaju on ihmisen kykyä hahmottaa itsensä osana laajaa sosiaalisten ja ekologisten suhteiden kokonaisuutta. Sen ytimessä on yksilön ymmärrys siitä, mitkä asiat vaikuttavat häneen ja mihin hän itse puolestaan vaikuttaa. Kuinka omat tekoni ja yhteisöni vaikuttavat muihin yhteisöihin ja niiden elinympäristöihin, ja miten puolestaan muiden yksilöiden ja yhteisöjen teot vaikuttavat minuun ja minun ympäristöihini?

Tällaisen hyvää yhteiselämää tavoittelevan tietoisen toimijuuden syntyminen ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää tukea ja sen vaatimia taitoja kehittää yksilöiden eri elämänvaiheissa kouluissa, työyhteisöissä ja muilla kansalaisuuden kentillä (Alhanen 2016). Tämä on myös Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen päämäärä. Hankkeessa pääsemme yhdessä pohtimaan ja kokeilemaan, miten voisimme kehittää omia (työ)yhteisöjämme vaalimaan ja kasvattamaan tulevaisuuden tietoisia toimijoita.

 

Tietoinen aloituspiste

Yhdessäluova vuorovaikutus synnyttää tilan, jossa tullaan tietoiseksi toiminnasta ja sen päämääristä, vapaudutaan ajatuksista ja käytännöistä jotka eivät enää palvele näitä päämääriä, ja luodaan tietoisesti kunkin yksilön tai yhteisön arvojen mukaista tulevaisuutta.

Tällaisen tietoisen aloituspisteen synnyttäminen vaatii pysähtymistä ja omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden tiedostamista. Itselleni haasteellista oli luopua tavoitteellisesta ajattelusta, jossa määritellään mitä hankkeessa tulisi saada aikaan, ja luottaa siihen, että yhdessäluova prosessi ohjaa meidät oikealle polulle. Yhdessä ajattelu ja dialogiin virittyminen on perinteistä, interventioihin perustuvaa kehittämistoimintaa mutkikkaampaa, mutta toimii tilana tulevaisuuden taitojen kehittymiselle meissä ja yhteisöissämme.

 

Mikä voisi olla sinun tietoinen aloituspisteesi tulevaisuuden tietoisen toimijuuden ja siihen liittyvien taitojen kehittämiselle?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

 

Lähteet:

Aaltola, Elisa & Keto, Sami (2017). Empatia – Myötäelämisen tiede. Into Kustannus, Helsinki.

Alhanen, Kai (2016). Dialogi demokratiassa. Gaudeamus, Helsinki.

Henttonen, Elina & LaPointe, Kirsi (2015). Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus, Helsinki.